OneShot: Girl who fell in love with a fairytale

Tän kirjoittamisesta on ikuisuus ja sain idean OneShottiin aikoinaan Alexander Rybak'in Fairytale -kappaleesta. Tai ehkä lähinnä sen kappaleen nimestä. Kirjoittaessa taustalla soi KAT-TUN'in Ueda Tatsyan soolo nimeltään Love in snow.

 

Enjoy.

Vajoan syvään uneen, jossa sinut taas nähdä saan. Palaan päivään, jolloin sinusta tuli osa minua. Isoäitini kertoi tarinaa sinusta, keijutytöstä, joka kapinoi luontoaan vastaan. Halusit olla ihminen, mutta se oli mahdotonta. Sain kuulla usein sinusta. Mieleeni painuu kertomus ulkonäöstäsi. Valkea iho, mustat hiukset. Kuin vastakohdat. Kirkkaan siniset silmäsi kilpailevat järvien ja merien kanssa. Solakka vartalosi on sileämpi kuin silein silkki. Jäänkylmä katseesi pitää muut loitolla. Mutta kun sydämesi on valloitettu katseesi muuttuu lämpimäksi ja pehmeäksi. Sain kuulla tarinan siitäkin, kuinka sinusta, ihmistytöt ovat kaikkein kauneimpia olentoja maailman päällä.

Eräänä yönä vajottuani maailmaasi sinä tulit minua siellä vastaan. Hymyillen kauneinta hymyäsi. Olin pehmittänyt kylmän sydämesi ja sen tuntui kuuluvan vain minulle. Lensit tummilla hohtavilla siivilläsi minua kohti. Laskeuduin olkapäälleni ja kuiskasit korvaani olevani ainoasi. Hymyilin sinulle ja otin sinut kämmenelleni. Lähdimme kulkemaan eteenpäin puistossa, jossa kukat olivat sulkeutuneet yöksi. Pian nousin ilmaan ja pyysit minua seuraamaan sinua. Kuljimme jonkin aikaa eteenpäin ja pysähdyimme vastamaalatun penkin luokse. Osoitit penkin taakse ja kurkkasin sinne. Vaalean sinisenä hohtavat kukat melkein sokaisivat minut. Kukat olivat auki. Kyykistyin kukkien viereen ja kosketin yhtä niistä. Se heilahti pois päin. Laskeuduit kukan varteen ja pian jo kukka taipui minua kohti. Lensit takaisin olkapäälleni ja kerroit olevasi yhtä yön kanssa. Kerroit olevasi vahvimmillaan öisin ja silloin voisit olla luonani pitkään. Tunsin kuinka kosketit korvalehteäni pienen pienillä sormillasi. Lupasit rakastaa minua aina ja olla luonani ikuisesti.

Koitti kausi jolloin sinua ei näkynyt missään. En saanut sinuun yhteyttä edes vajoamalla omiin maailmoihini. Enään en voinut kysyä isoäidiltäni neuvoa miten sinut löytää. Tunsin olevani yksin ja hylätty. Rakastin sinua enemmän kuin mitään muuta. Olit vienyt minun sydämeni. En oppinut rakastamaan ketään ihmistä niin kuin sinua. Ajattelin taukoamatta sinua ja sinun kanssa viettämiäni aikoja. Lopulta minut naitettiin miehelle, joka toisi perheelleni paremmat oltavat. Hän oli rikas ja hyväntahtoinen mies. Mutta en rakastanut häntä. Rakastin sinua. Omaa pientä rakasta keijuani.

Olimme tavanneet toisemme, kun olin vain viiden vanha. Nyt olen 25 -vuotias, enkä vieläkään ole päässyt sinusta irti. Etsin edelleen sinua katoamalla milloin mihinkin. On kulunut tasan 5 vuotta siitä kun katosit elämästäni. Itkin sydämessäni verta ja olin masentunut. Koko päivän olin lojunut omissa oloissani takkatulta katsoen. En puhunut kenenkään kanssa. En edes mieheni. Kun vihdoin nousin nojatuolilta mennäkseni keittiöön, kuulin koputuksen. Kuljin elottomasti ovelle. Kun avasin oven näin sinut. Pienen nuoren naisen. Mustat hiukset, valkea iho, kirkkaina loistavat silmät, silkin sileä ihosi kruunasi solakan vartalosi. Olin saanut sinut takaisin. Hymyilit minulle suloisinta hymyäsi, kuin kertoen, että se olet sinä. Halasimme toisiamme pitkään. Tunsin rakkautesi lämmön. En halunnut päästää sinua menemään, mutta minun oli pakko. Kerroit ettet voi jäädä luokseni. Et voinut jakaa minua kenenkään kanssa. Hymysi muuttui surulliseksi katseeksi ja itkimme molemmat.

Heräsin seuraavana aamuna kotimme rappusilta. Edessäni oli nupulla oleva kukka, jonka tunnistin kukaksi, joka kukkii vain öisin. Muistin äkkiä yön tapahtumat. Tajusin menettäväni sinut lopullisesti. En saisi sinua enää takaisin. Et syntyisi uudelleen minua varten. Joku toinen saisi sinut minun sijaan. Olit vain kuvitelmaa, johon aina joku rakastuisi ja veisi sinut edelliseltä. Varastit sydämen. Et antanut hänen rakastaa ketään muuta kuin sinua. Veit kaiken puhtaan rakkauden, jota ei voi tuntea kuin sinua kohtaan.

Kan Mi Yeon - Crazy

Iski tylsyys ja halu kirjoittaa jotakin. Joten päätin kirjoittaa OneShotin MV:n pohjalta. Selailin vaihtoehtoja ja sain Kan Mi Yeonin ihanan pakkomielteiseen musiikkivideoon idean. 

Hauskoja luku hetkiä ;)

Kan Mi Yeon - Crazy ft. Lee Joon

I am getting crazy because of you

This night won't pass at all

I, who is very naive and nice, am I getting crazy because of you

I really, really hate myself for being like this

I know that I will lose you if I am being like this

I'm being crazy because of you I am getting crazy again

This night won't pass at all

 

Istuin antiikisella puutuolilla ommellen uutta pukuani, kun kuulin kolinaa selkäni takana. Käänsin katseeni äänen suuntaan ja huomasin vieraani olevan hereillä. Tämä yritti riuhtoa itseään irti sängystä, mutta turhaan. Olin solminut hänen kätensä metalliseen sängyn seinämään. Hymyilin pakostikkin. Vieraani katsoi vihdoin minua. Tämä näytti säikähtäneeltä, mutta samalla kovin yllättyneeltä. Nousin paikaltani ja siirryin sängyn jalkopäähän istumaan. Nojauduin oikeaan käteeni ja katsoin vierastani. Vieraani alkoi hengittään raskaammin, jolloin hänen rintamuksena paljastui ylimpien nappien auki ollessa ja riuhtaisi käsiään, mutta turhaan. Solmut pitivät. Hymyilin hänelle kauneinta hymyäni ja nousin sängystä pois. 

”Katsoin ympärilleni. Näin ympärilläni vain antiikisia tavaroita. Katossa roikkui kristalli lamppu, hieman sivummalla kankainen vaatteiden tekoon tarkoitettu kroppa, antiikkinen ruokapöytä, kahdella tuolilla varustettuna ja vanha kramofoni.”

Vetäisin narua tiukemmalle ja varmistin vielä, että olin tehnyt tukevan solmun. Otin pöydältä mitan ja siirryin vieraani luokse. Tämä seisoi jäykkänä puupylvästä vasten, johon hänet juuri sidoin. Asetin mittanauhan vieraani olkapäähän ja vein mitan ranteeseen asti. Tämän jälkeen siirryin hänen eteensä ja kiersin mittanauhan tämän kaulan ympärille ja hengitin raskaasti. Vetäisin mitan vielä hänen rintamukselle ja painauduin häntä vasten kiihkeästi. Katsoin hänen pitkää ja jykevää kaulaa, ennen kuin siirryin työpöytäni äärelle.

”Yritin pysyä rauhallisena ja välinpitämättömänä, mutta kun kurkkasin selkäni taakse, en voinut olla miettimättä mitä tapahtuisi. Tämä pitkähiuksinen ja pakkomielteinen nuori nainen ompeli parhaillaan jotakin. Kun näin hänen sivuprofiilinsa, tajusin tuntevani hänet. Suuret silmät korostuivat tumman meikin avulla. Samassa hän kääntyi katsomaan minua ja huomasi tuijotukseni. Tämä hymyili, jotenkin viattomasti, mutta siinä oli samalla jotakin outoa.”

Olin mielissäni siitä, että vieraani katsoi minua. Hän oli selvästikin kiinnostunut. Kun lopulta sain työni päätökseen, otin sen käteeni ja menin vieraani luokse. Tämä katsoi minua jotenkin pelokkaasti. Painoin mustan puvuntakin vierastani vasten ja tämä käänsi katseensa kohti lattiaa. Luuli kai, että se hämäisi minua jotenkin. Tiesin hänen haluavan. Sivelin takin pintaa hänen rintamukseaan vasten ja hymyilin tyytyväisenä. Sopisi täydellisesti. 

”En tiennyt mitä tuo nainen halusi, mutta olin varma, että hän oli hyvin pakkomielteinen. Minusta. Tämä poistui taas luotani, jolloin jäin katsomaan hänen peräänsä.”

Vihdoin pääsimme siihen, mihin olin pyrkinytkin. Olin saanut puettua vieraalleni mustan puvuntakin ja lisänyt kauluspaitaan mustavalkoisen rusetin. Istuimme ruokapöydän ääressä. Olin kaatanut kallista punaviiniä laseihimme ja katsoin vierastani. Tämä näytti hieman hämmentyneeltä ja käänsi katseensa pois ruokalautaseltaan. Tajusin siinä vaiheessa, että eihän tämä voinut syödä kädet sidottuina. Nousin paikaltani ja kipitin vieraani luokse. Leikkasin lautasella olevasta pihvistä palasen ja vein sen haarukalla kohti vieraani suuta. Tämä käänsi päänsä pois päin, mutta en luovuttanut. Hänen piti syödä, joten vein haarukan lähemmäs suuta ja lopulta tämä raotti astikkaita huuliaan ja söi lihan palan. Tosin hieman vastahakoisesti. Olinkohan antanut sen hautua liian kauan. Laskin haarukan lautaselle ja otin pöydältä viinilasin. Vein tämän vieraani huulille ja annoin hänen juoda siitä hieman.

”En ymmärtänyt vieläkään oikein mitä nainen halusi minusta. Tämä oli siirtynyt omalle paikalleen ja kertoi, miten kuvitteli meidän tanssivan yhdessä. Kuinka hän olisi onnellinen, kun hymyilen hänelle samalla. Ja kuinka hän painautui rintaani vasten, toivon kaiken loppuvan hymyyni.”

Vain hieman myöhemmin, pääsin toivomaani tilanteeseen. Olin vaihtanut ylleni tilanteeseen sopivat vaatteet. Valkoinen vartaloa myötäilevä mekko oli itse tekemäni morsiusasu. Niiden kanssa laitoin valkoiset avokkaat ja laitoin hiukseni korkealle poninhännälle, koristaen ne valkoisella ruusukkeella. Vieraani seisoi valmiina puku päällä, joten minun tarvitsi vain mennä hänen luokseen. Kumarsin syvään ja otin sormukset esiin. Laitoin varovasti omani, vieraani vasempaan nimettömään tyytyväisenä. Kumarruin hieman ja vein oman käteni vieraani käsille, jotka olivat edelleen sidotut. Laitoin vieraani puolesta sormuksen sormeeni ja olin melkein päässyt loppuun asti. Enää puuttui vain suudelma.

”Olin pahassa tilanteessa. Nainen ilmeisesti kuvitteli saavansa minut näin itselleen. Kun hän oli sormukset saanut sormiimme, hän nousi taas täyteen mittaansa. Katsoin tätä, mutta kun hän nojautui antamaan suudelman, käänsin katseeni muualle.”

Vieraani teki elämänsä pahimman virheen. Hän torjui minut viime hetkellä. Vein vieraani syrjään, siksi aikaa kunnes vaihtaisin vaatteeni takaisin mustaan mekkoon. 

”Kuulin puisen oven läpi korkojen kopinaa. Tiesin sen olevan hän. Kuka muukaan. Nainen avasi oven edestäni, jolloin katsoin häntä vakavana. Tämä avasi kaapin toisenkin oven. Vieressäni seisonut mies, jolla ilmeisesti oli ollut liina suussaan jo pitkään, katsoi naista paniikissa.”

Katsoin edellistä vierastani ja laskin tämän suussa olleen liinan kaulalle. Tämä anoi päästä vapaaksi, mutta en välittänyt. Nostin liinan takaisin tämän suuhun, jolloin hän hiljeni. Katsoin vielä kerran tänään tullutta vierasta ja hymyilin tälle. Kosketin tämän poskea viimeisen kerran, ennen kuin jätin heidät kahden. Kävelin päättäväisesti pois, jättäen ovet auki ja kuulin toisen liikkuvan. Tämä yritti kai viestiä jotakin toiselle vieraalleni. Lopulta kuulin hänen äänensä. Hän oli kai jotenkin onnistunut saamaan liinan pois suustaan.

”Pelasta itsesi. Pelasta meidät. Voit tehdä sen. Vain sinä voit pelastaa.. Voit pelastaa..”

Suljin silmäni ja avattuani kuulin vieläkin tutun äänen. ’Vain sinä voit pelastaa. Vain sinä..’ ääni toisti. Katsoin ympärilleni ja tajusin olevani omassa huoneessani, omassa sängyssä. Tajusin kaiken olleen vain unta. Mutta tuttu miehen ääni ei jättänyt minua rauhaan. Oliko se vain unta?

World of my stories -blogi

Alan täällä julkaisemaan kirjoituksiani.

Näihin siis kuuluu OneShot'it, minitarinat, fanficit ja muut mielikuvitus rikkaat tekstini.

Ensimmäisen julkaisen jo tänään, joka on myös tänään kirjoitettu.

Shi ~ kuittaa :)