Tän kirjoittamisesta on ikuisuus ja sain idean OneShottiin aikoinaan Alexander Rybak'in Fairytale -kappaleesta. Tai ehkä lähinnä sen kappaleen nimestä. Kirjoittaessa taustalla soi KAT-TUN'in Ueda Tatsyan soolo nimeltään Love in snow.
Enjoy.
Vajoan syvään
uneen, jossa sinut taas nähdä saan. Palaan päivään, jolloin sinusta tuli osa
minua. Isoäitini kertoi tarinaa sinusta, keijutytöstä, joka kapinoi luontoaan
vastaan. Halusit olla ihminen, mutta se oli mahdotonta. Sain kuulla usein
sinusta. Mieleeni painuu kertomus ulkonäöstäsi. Valkea iho, mustat hiukset.
Kuin vastakohdat. Kirkkaan siniset silmäsi kilpailevat järvien ja merien
kanssa. Solakka vartalosi on sileämpi kuin silein silkki. Jäänkylmä katseesi
pitää muut loitolla. Mutta kun sydämesi on valloitettu katseesi muuttuu lämpimäksi
ja pehmeäksi. Sain kuulla tarinan siitäkin, kuinka sinusta, ihmistytöt ovat
kaikkein kauneimpia olentoja maailman päällä.
Eräänä yönä
vajottuani maailmaasi sinä tulit minua siellä vastaan. Hymyillen kauneinta hymyäsi.
Olin pehmittänyt kylmän sydämesi ja sen tuntui kuuluvan vain minulle. Lensit
tummilla hohtavilla siivilläsi minua kohti. Laskeuduin olkapäälleni ja
kuiskasit korvaani olevani ainoasi. Hymyilin sinulle ja otin sinut kämmenelleni.
Lähdimme kulkemaan eteenpäin puistossa, jossa kukat olivat sulkeutuneet yöksi.
Pian nousin ilmaan ja pyysit minua seuraamaan sinua. Kuljimme jonkin aikaa
eteenpäin ja pysähdyimme vastamaalatun penkin luokse. Osoitit penkin taakse ja
kurkkasin sinne. Vaalean sinisenä hohtavat kukat melkein sokaisivat minut.
Kukat olivat auki. Kyykistyin kukkien viereen ja kosketin yhtä niistä. Se
heilahti pois päin. Laskeuduit kukan varteen ja pian jo kukka taipui minua
kohti. Lensit takaisin olkapäälleni ja kerroit olevasi yhtä yön kanssa. Kerroit
olevasi vahvimmillaan öisin ja silloin voisit olla luonani pitkään. Tunsin
kuinka kosketit korvalehteäni pienen pienillä sormillasi. Lupasit rakastaa
minua aina ja olla luonani ikuisesti.
Koitti
kausi jolloin sinua ei näkynyt missään. En saanut sinuun yhteyttä edes
vajoamalla omiin maailmoihini. Enään en voinut kysyä isoäidiltäni neuvoa miten
sinut löytää. Tunsin olevani yksin ja hylätty. Rakastin sinua enemmän kuin mitään
muuta. Olit vienyt minun sydämeni. En oppinut rakastamaan ketään ihmistä niin
kuin sinua. Ajattelin taukoamatta sinua ja sinun kanssa viettämiäni aikoja.
Lopulta minut naitettiin miehelle, joka toisi perheelleni paremmat oltavat. Hän
oli rikas ja hyväntahtoinen mies. Mutta en rakastanut häntä. Rakastin sinua.
Omaa pientä rakasta keijuani.
Olimme
tavanneet toisemme, kun olin vain viiden vanha. Nyt olen 25 -vuotias, enkä vieläkään
ole päässyt sinusta irti. Etsin edelleen sinua katoamalla milloin mihinkin. On
kulunut tasan 5 vuotta siitä kun katosit elämästäni. Itkin sydämessäni verta ja
olin masentunut. Koko päivän olin lojunut omissa oloissani takkatulta katsoen.
En puhunut kenenkään kanssa. En edes mieheni. Kun vihdoin nousin nojatuolilta
mennäkseni keittiöön, kuulin koputuksen. Kuljin elottomasti ovelle. Kun avasin
oven näin sinut. Pienen nuoren naisen. Mustat hiukset, valkea iho, kirkkaina
loistavat silmät, silkin sileä ihosi kruunasi solakan vartalosi. Olin saanut
sinut takaisin. Hymyilit minulle suloisinta hymyäsi, kuin kertoen, että se olet
sinä. Halasimme toisiamme pitkään. Tunsin rakkautesi lämmön. En halunnut päästää
sinua menemään, mutta minun oli pakko. Kerroit ettet voi jäädä luokseni. Et
voinut jakaa minua kenenkään kanssa. Hymysi muuttui surulliseksi katseeksi ja
itkimme molemmat.
Heräsin
seuraavana aamuna kotimme rappusilta. Edessäni oli nupulla oleva kukka, jonka
tunnistin kukaksi, joka kukkii vain öisin. Muistin äkkiä yön tapahtumat.
Tajusin menettäväni sinut lopullisesti. En saisi sinua enää takaisin. Et
syntyisi uudelleen minua varten. Joku toinen saisi sinut minun sijaan. Olit
vain kuvitelmaa, johon aina joku rakastuisi ja veisi sinut edelliseltä.
Varastit sydämen. Et antanut hänen rakastaa ketään muuta kuin sinua. Veit
kaiken puhtaan rakkauden, jota ei voi tuntea kuin sinua kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti