Iski tylsyys ja halu kirjoittaa jotakin. Joten päätin kirjoittaa OneShotin MV:n pohjalta. Selailin vaihtoehtoja ja sain Kan Mi Yeonin ihanan pakkomielteiseen musiikkivideoon idean.
Hauskoja luku hetkiä ;)
I am getting crazy
because of you
This night won't pass
at all
I, who is very naive
and nice, am I getting crazy because of you
I really, really hate
myself for being like this
I know that I will
lose you if I am being like this
I'm being crazy
because of you I am getting crazy again
This night won't pass
at all
Istuin antiikisella puutuolilla ommellen uutta pukuani, kun
kuulin kolinaa selkäni takana. Käänsin katseeni äänen suuntaan ja huomasin
vieraani olevan hereillä. Tämä yritti riuhtoa itseään irti sängystä, mutta
turhaan. Olin solminut hänen kätensä metalliseen sängyn seinämään. Hymyilin
pakostikkin. Vieraani katsoi vihdoin minua. Tämä näytti säikähtäneeltä, mutta
samalla kovin yllättyneeltä. Nousin paikaltani ja siirryin sängyn jalkopäähän
istumaan. Nojauduin oikeaan käteeni ja katsoin vierastani. Vieraani alkoi
hengittään raskaammin, jolloin hänen rintamuksena paljastui ylimpien nappien
auki ollessa ja riuhtaisi käsiään, mutta turhaan. Solmut pitivät. Hymyilin
hänelle kauneinta hymyäni ja nousin sängystä pois.
”Katsoin ympärilleni.
Näin ympärilläni vain antiikisia tavaroita. Katossa roikkui kristalli lamppu,
hieman sivummalla kankainen vaatteiden tekoon tarkoitettu kroppa, antiikkinen
ruokapöytä, kahdella tuolilla varustettuna ja vanha kramofoni.”
Vetäisin narua tiukemmalle ja varmistin vielä, että olin
tehnyt tukevan solmun. Otin pöydältä mitan ja siirryin vieraani luokse. Tämä
seisoi jäykkänä puupylvästä vasten, johon hänet juuri sidoin. Asetin
mittanauhan vieraani olkapäähän ja vein mitan ranteeseen asti. Tämän jälkeen
siirryin hänen eteensä ja kiersin mittanauhan tämän kaulan ympärille ja
hengitin raskaasti. Vetäisin mitan vielä hänen rintamukselle ja painauduin
häntä vasten kiihkeästi. Katsoin hänen pitkää ja jykevää kaulaa, ennen kuin
siirryin työpöytäni äärelle.
”Yritin pysyä
rauhallisena ja välinpitämättömänä, mutta kun kurkkasin selkäni taakse, en
voinut olla miettimättä mitä tapahtuisi. Tämä pitkähiuksinen ja pakkomielteinen
nuori nainen ompeli parhaillaan jotakin. Kun näin hänen sivuprofiilinsa,
tajusin tuntevani hänet. Suuret silmät korostuivat tumman meikin avulla.
Samassa hän kääntyi katsomaan minua ja huomasi tuijotukseni. Tämä hymyili,
jotenkin viattomasti, mutta siinä oli samalla jotakin outoa.”
Olin mielissäni siitä, että vieraani katsoi minua. Hän oli
selvästikin kiinnostunut. Kun lopulta sain työni päätökseen, otin sen käteeni
ja menin vieraani luokse. Tämä katsoi minua jotenkin pelokkaasti. Painoin
mustan puvuntakin vierastani vasten ja tämä käänsi katseensa kohti lattiaa.
Luuli kai, että se hämäisi minua jotenkin. Tiesin hänen haluavan. Sivelin takin
pintaa hänen rintamukseaan vasten ja hymyilin tyytyväisenä. Sopisi
täydellisesti.
”En tiennyt mitä tuo
nainen halusi, mutta olin varma, että hän oli hyvin pakkomielteinen. Minusta.
Tämä poistui taas luotani, jolloin jäin katsomaan hänen peräänsä.”
Vihdoin pääsimme siihen, mihin olin pyrkinytkin. Olin saanut
puettua vieraalleni mustan puvuntakin ja lisänyt kauluspaitaan mustavalkoisen
rusetin. Istuimme ruokapöydän ääressä. Olin kaatanut kallista punaviiniä
laseihimme ja katsoin vierastani. Tämä näytti hieman hämmentyneeltä ja käänsi
katseensa pois ruokalautaseltaan. Tajusin siinä vaiheessa, että eihän tämä
voinut syödä kädet sidottuina. Nousin paikaltani ja kipitin vieraani luokse.
Leikkasin lautasella olevasta pihvistä palasen ja vein sen haarukalla kohti
vieraani suuta. Tämä käänsi päänsä pois päin, mutta en luovuttanut. Hänen piti
syödä, joten vein haarukan lähemmäs suuta ja lopulta tämä raotti astikkaita
huuliaan ja söi lihan palan. Tosin hieman vastahakoisesti. Olinkohan antanut
sen hautua liian kauan. Laskin haarukan lautaselle ja otin pöydältä viinilasin.
Vein tämän vieraani huulille ja annoin hänen juoda siitä hieman.
”En ymmärtänyt
vieläkään oikein mitä nainen halusi minusta. Tämä oli siirtynyt omalle
paikalleen ja kertoi, miten kuvitteli meidän tanssivan yhdessä. Kuinka hän
olisi onnellinen, kun hymyilen hänelle samalla. Ja kuinka hän painautui
rintaani vasten, toivon kaiken loppuvan hymyyni.”
Vain hieman myöhemmin, pääsin toivomaani tilanteeseen. Olin
vaihtanut ylleni tilanteeseen sopivat vaatteet. Valkoinen vartaloa myötäilevä
mekko oli itse tekemäni morsiusasu. Niiden kanssa laitoin valkoiset avokkaat ja
laitoin hiukseni korkealle poninhännälle, koristaen ne valkoisella
ruusukkeella. Vieraani seisoi valmiina puku päällä, joten minun tarvitsi vain
mennä hänen luokseen. Kumarsin syvään ja otin sormukset esiin. Laitoin
varovasti omani, vieraani vasempaan nimettömään tyytyväisenä. Kumarruin hieman
ja vein oman käteni vieraani käsille, jotka olivat edelleen sidotut. Laitoin
vieraani puolesta sormuksen sormeeni ja olin melkein päässyt loppuun asti. Enää
puuttui vain suudelma.
”Olin pahassa
tilanteessa. Nainen ilmeisesti kuvitteli saavansa minut näin itselleen. Kun hän
oli sormukset saanut sormiimme, hän nousi taas täyteen mittaansa. Katsoin tätä,
mutta kun hän nojautui antamaan suudelman, käänsin katseeni muualle.”
Vieraani teki elämänsä pahimman virheen. Hän torjui minut
viime hetkellä. Vein vieraani syrjään, siksi aikaa kunnes vaihtaisin vaatteeni
takaisin mustaan mekkoon.
”Kuulin puisen oven
läpi korkojen kopinaa. Tiesin sen olevan hän. Kuka muukaan. Nainen avasi oven
edestäni, jolloin katsoin häntä vakavana. Tämä avasi kaapin toisenkin oven.
Vieressäni seisonut mies, jolla ilmeisesti oli ollut liina suussaan jo pitkään,
katsoi naista paniikissa.”
Katsoin edellistä vierastani ja laskin tämän suussa olleen
liinan kaulalle. Tämä anoi päästä vapaaksi, mutta en välittänyt. Nostin liinan
takaisin tämän suuhun, jolloin hän hiljeni. Katsoin vielä kerran tänään
tullutta vierasta ja hymyilin tälle. Kosketin tämän poskea viimeisen kerran,
ennen kuin jätin heidät kahden. Kävelin päättäväisesti pois, jättäen ovet auki
ja kuulin toisen liikkuvan. Tämä yritti kai viestiä jotakin toiselle
vieraalleni. Lopulta kuulin hänen äänensä. Hän oli kai jotenkin onnistunut
saamaan liinan pois suustaan.
”Pelasta itsesi.
Pelasta meidät. Voit tehdä sen. Vain sinä voit pelastaa.. Voit
pelastaa..”
Suljin silmäni ja avattuani kuulin vieläkin tutun äänen. ’Vain sinä
voit pelastaa. Vain sinä..’ ääni toisti. Katsoin ympärilleni ja tajusin olevani
omassa huoneessani, omassa sängyssä. Tajusin kaiken olleen vain unta. Mutta
tuttu miehen ääni ei jättänyt minua rauhaan. Oliko se vain unta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti